Sataako vai paistaako? Sateenkaariperheet ry:n kesäleirin lauantaipäivälle oli luvattu ukkosta ja sadetta, mutta lopulta leirin pääpäivän säästä tulikin oikein nätti. Sade alkoi vasta sunnuntai-iltana, kun viisipäiväinen leiri oli päättymässä.
Sateenkaariperheet järjestävät joka kesä perheleirin vaihtuvissa paikoissa, jotta eri puolilta Suomea saapuvien perheiden matkanteko vaihtelisi. Tänä vuonna kesäleiri pidettiin nuorisokeskus Piispalassa Kannonkoskella Keski-Suomessa.
– Mukana oli 26 perhettä. Kesäleirien koko pyritään pitämään maksimissaan 100 hengessä, jotta leiri pysyy hyvin hallinnassa, kertoo järjestön vertaistoiminnan koordinaattori Kaisa Niittynen.
Sateenkaariperheet ry on järjestänyt jäsenilleen kesäleirejä vuodesta 1998 asti. Vertaistuki on osallistujille tärkeää. Järjestöllä on paikallistoimintaa 10 paikkakunnalla, mutta on paljon perheitä, jotka asuvat pienemmillä paikkakunnilla eivätkä tapaa arjessa muita sateenkaariperheitä.
– Kesäleirillä perheet pääsevät kaltaistensa seuraan. Se on lomaa, jolloin ei tarvitse miettiä, mitä omasta perheestä ajatellaan, onko se jonkun mielestä erikoinen tai odotetaanko perheenjäseniltä jotakin muuta kuin mitä he ovat. Vaikka perheet ovat kirjavia ja keskenään erilaisia, leirillä vallitsee avoimuus ja ajatus, että kaikki perheet ovat oikeanlaisia ja tärkeitä. Leirillä toiset ymmärtävät, mistä puhutaan, Niittynen kertoo.
Toiminnasta tuntojen purkamiseen ja kunnon show'hun
Sateenkaariperheiden kesäleirillä on aina yhteistä ohjelmaa perheille ja erikseen ohjelmaa eri ikäisille lapsille sekä aikuisille. Lastenhoitajat hoitavat pienimpiä lapsia aikuisten ohjelman ajan.
Tämän vuoden leirillä nuorin osallistuja oli vuoden ikäinen; vanhin lapsi oli 18-vuotias.
– Nuorisokeskus Piispalassa on mahtava ohjelmatarjonta. Lapset kokeilivat stunt- ja alaköysirataa, maastoseikkailua, hoitivat pieneläinkoti Pihkan eläimiä ja tekivät leiripaidat. Aikuisille oli ohjattua keskustelua ja melontaa sekä saunomista.
Kaikki eivät Niittysen mukaan välitä ohjatuista keskusteluista, vaan juttelevat mieluummin toiminnan keskellä, kuten geokätköilyn tai melonnan ohessa.
Perheille oli luvassa keilausta, luontopolku ja askartelua ja tietysti uintia ja saunomista. Osanottajille oli luvassa myös talkootehtäviä, joista sai itse valita mieleisensä tai ehdottaa haluamaansa ohjelmaa.
– Joku veti aikuisille joogatunnin, toinen lapsille musiikkituokion ja kolmas siivosi askartelun jäljet tai sytytti nuotion.
– Lauantain leirijuhlassa kuka tahansa sai esiintyä. Siellä oli lasten tai perheiden yhdessä valmistamaa ohjelmaa, kuten sketsejä, taikuri ja tanssia.
Niittynen pani merkille, että koululaisille oli erityisen tärkeää aikuisten ja lasten välinen jalkapallomatsi. Voitonhalun lisäksi laji yhdisti sen eri-ikäisiä ystäviä.
Täyshoito on perheellisille luksusta
Leiripalautteissa kiiteltiin hyvää ja rentoa tunnelmaa ja toisia arvostavaa fiilistä sekä yhdessä tekemistä ja yhteisöllisyyttä. Kesäleirillä
Niittynen on varma, että Piispalan hienoissa puitteissa olisi keksitty tekemistä myös sateisella säällä. Pelikenttiä ja liikuntasaleja piisaa ja tekemistä riittää sekä ohjatusti että itsenäisesti.
– Mietin hajaannummeko liikaa, mutta majoitus oli suht kivasti lähekkäin eivätkä välimatkat olleet liian pitkiä toimintojen välillä.
Kesäleirin lisäksi valtakunnallisia tapahtumia järjestössä on hieman pienempimuotoisempi talvileiri ja leiri koululaisille ja heidän vanhemmilleen. Ensi syksynä Sateenkaariperheet järjestävät pitkästä aikaa koululaisille leirin, jonne lapset tulevat ilman vanhempiaan.
Nuorisokeskusten kaltaiset leirikeskukset sijaitsevat usein kaukana julkisten liikennevälineiden reiteiltä.
– Piispalaan saavuimme omilla autoilla, mutta osa tuli bussilla ja kimppakyydillä. Viimeisille kilometreille järjestämme kyydit ja haemme perheet perille bussipysäkeiltä, Niittynen kertoo.