HUMAKin koordinoima ToiMeen-hanke sekä Seikkailukasvatusverkosto järjestivät tutustumismatkan Sloveniaan maaliskuussa 2017. Matkan tarkoituksena oli tutustua slovenialaisiin nuorisokeskuksiin, niiden tarjoamiin ohjelmiin ja menetelmiin sekä slovenialaiseen koulujärjestelmään ja koulujen käyttämiin toiminnallisen oppimisen menetelmiin. Matkalla tutustuttiin myös Ljubljanan yliopiston kasvatustieteelliseen tiedekuntaan. Oppaana meillä oli lähes koko viikon ajan Planican keskuksen johtaja Bostjan Gradisar. Hänen ansiostaan saimme todella hyvän katsauksen ulko-opetukseen ja keskusten toimintaan.
Nuorisokeskustoiminta Sloveniassa
Suuren osan matkasta tutustuimme nuorisokeskusten toimintaan ja opetukseen. Sloveniassa toimii valtion perustama laitos, CŠOD, joka keskittyy koulu- ja ulko-opetukseen. Laitokseen kuuluu 23 nuorisokeskusta, yksi hostel sekä 20 päiväkeskusta. Keskuksissa vierailee vuosittain noin 100 000 lasta ja nuorta. Keskukset ovat avoimia myös muille ryhmille: Kesäisin järjestetään erilaisia kesäleirejä ja myös viikonloppuisin keskuksissa vierailee ryhmiä. Sloveniassa on myös järjestöjä, jotka tarjoavat luontokoulu- ja ulkona oppimisen leirejä. Järjestöistä MaMa on tehnyt yhteistyötä sekä HUMAKin että Suomen nuorisokeskusyhdistyksen kanssa.
CŠOD:n hallinnollinen keskus on pääkaupunki Ljubljanassa. Keskustoimisto vastaa varauksista ja keskusten hankinnoista, ohjelmien kehittämisestä, kansainvälisestä yhteistyöstä ja hankkeista, henkilökunnan koulutuksesta sekä taloushallinnosta. CŠOD saa osan rahoituksestaan Slovenian opetusministeriön kautta. Näin keskusten hinnat on saatu pysymään kohtuullisina ja luokilla on varaa matkustaa keskuksiin. Leirikoulun maksavat vanhemmat ja he vaikuttavat luokan leirikouluvalintaan. Koulut tekevät suunnitelman seuraavan lukuvuoden leirikouluista edellisenä talvena. Huhtikuun alussa CŠOD julkistaa haun, jossa koulut voivat hakea haluamaansa kohteeseen. Keskustoimisto järjestelee leirikoulut eri keskuksiin luokkien toiveiden mukaan. Leirikoulu on pääsääntöisesti viiden päivän mittainen. Nuoremmille oppilaille on myös kolmen päivän leirikouluja. Päiväkeskuksissa käy lastentarhaikäisiä lapsia. Keskukset ovat melko täyteen varattuja.
Dom Medevedin nuorisokeskus
Leirikoulu osana opetussuunnitelmaa
Ulko-opetus leirikoulun muodossa kuuluu pakollisena slovenialaiseen opetussuunnitelmaan. Leirikoulun voi järjestää 9-vuotisen peruskoulun aikana vaikkapa joka vuosi, mutta vähintään kaksi kertaa peruskoulun aikana. Leirikoulun tavoitteet tulevat opetussuunnitelmasta. Leirikoululla voi olla tavoitteena luonnontuntemuksen tai kulttuuriperinnön kasvattaminen tai liikunnalliset tavoitteet, kuten alppihiihdon, hiihdon, uinnin tai ratsastuksen oppiminen.
Monissa kouluissa tai sen oppilailla ei ole välineitä hiihdon opetteluun. Keskuksissa on riittävä välineistö ja asiantuntevat opettajat, joten hiihdonopetus tehdään leirikoulun aikana. Lisäksi leirikoulussa tutustutaan nuorisokeskusta ympäröivän alueen kulttuuriin, tapoihin ja historiaan, harrastetaan monipuolisesti liikuntaa sekä perehdytään erätaitoihin.
Nuorisokeskukset – tai luonto- tai ulko-opetuskoulut, kuten slovenialaiset kutsuvat keskuksiaan – ovat keskittyneet eri asioihin. On keskuksia, joiden ydintoimintaa on opettaa maaseudusta ja maataloudesta, toiset keskukset puolestaan keskittyvät hiihdon tai alppihiihdon opetukseen. Joissakin keskuksissa tutkitaan enemmän geologiaa ja fossiileja, joita löytyy kalkkikiven sisältä. Rannikolla sijaitsevat keskukset puolestaan keskittyvät uinnin opetukseen ja eri vesiurheilumuotoihin. Myös ratsastusta on ohjelmassa.
Viisi päivää, kolme nuorisokeskusta
Vierailimme viiden päivän aikana kolmessa keskuksessa Planicassa, Dom Medvedissä Rovten kylässä sekä Dom Trilobitissa Jesenicen kaupungin vuoristoalueella. Planica on keskittynyt urheiluun: Keskuksessa on ohjelmaa hiihdon, alppihiihdon, kiipeilyn, retkeilyn ja esimerkiksi sauvakävelyn opettamiseen. Dom Medvedin läheisyydessä on maatiloja, joissa vieraillaan. Lisäksi keskuksessa opetetaan tähtitieteestä mm. pienoismaailmankaikkeuden rakentamisen sekä tähtien ja auringonpilkkujen tarkkailun avulla. Dom Trilobit on nimensä mukaisesti fossiileihin ja geologiaan erikoistunut keskus. Lisäksi keskuksessa on kalastusta ja melonnan opetusta viereisessä lammessa.
Erikoistumisalojensa lisäksi keskuksissa on paljon muutakin ohjelmaa liittyen historiaan, maantieteeseen ja alueen perinteisiin. Keskusten käyttämät opetusmenetelmät ovat toiminnallisia. Leirin päätteeksi lapsilta ja opettajilta kerätään yksityiskohtainen palaute, joka ainakin Planicassa käydään myös läpi ryhmän kanssa ennen lähtöä. Palautteet kootaan keskustoimistossa tilastoiksi, joiden pohjalta kehitetään toimintaa.
Näimme melko opettajalähtöistä opetusta, mutta seuraamamme ryhmät olivat myös melko nuoria, 10-vuotiaita tai nuorempia. Urheilulajien opetuksessa korostettiin oikean tekniikan oppimista, mutta painotettiin myös, että liikunnan tulee olla hauskaa. Slovenialaislapset vaikuttivat hyväkuntoisilta: Kolmen tunnin alppihiihdon opetuksen jälkeen lähdettiin iltapäivällä kahdeksan kilometrin retkelle viereiseen kansallispuistoon ja siellä olevalle alppimajalle. Lasten oleskelu nuorisokeskuksessa oli myös kasvatuksellista: Heidän tuli esimerkiksi siivota ruokala ruokailujen jälkeen. Myös iltaisin oli ohjelmaa, kuten pimeän patikointia, pallopelejä tai kirjeen kirjoittaminen kotiin. Leirillä lasten kanssa oli heidän opettajansa, Suomessa tapahtuvaa vanhempien osallistumista leireille kummeksuttiin.
Keskusten ohjaajat ovat saaneet opettajankoulutuksen. Kaikki joiden kanssa keskustelimme, olivat aineenopettajia. Tämän lisäksi heillä oli hiihdonopettajan pätevyys ja yksi heistä oli myös vastuussa kaikkien maan keskusten kiipeilyvarusteiden ja -seinien turvallisuudesta ja kunnosta. Planican ohjaajat kertoivat pääsevänsä myös opintomatkoille ulkomaille CŠOD:n hallinnoiman hankkeen kautta. Opintomatkat suuntautuvat Eurooppaan, tulevana kesänä esimerkiksi Nuorisokeskus Metsäkartanoon. Ohjaajat ideoivat keskusten ohjelmia itse, mutta CŠOD:n keskustoimistolla on myös komitea, joka tarkastaa keskusten ohjelmatarjonnan, jotta se on laadukasta ja opetuksellista. Komiteaan kuuluu muun muassa jäsen Ljubljanan yliopiston kasvatustieteellisestä tiedekunnasta.
Kurkistus peruskouluihin…
Vierailimme myös kahdessa peruskoulussa. 650 oppilaan Tone Čufarin peruskoulu Jesenicen kaupungissa tekee tiivistä yhteistyötä Planican nuorisokeskuksen kanssa. Koulua esittelivät meille rehtori Branka Ščap sekä koulun kirjastonhoitaja ja kaksi 9-luokkalaista oppilasta. Koulu on suomalaisittain kuvattuna yhtenäiskoulu, luokkia on yhdestä yhdeksään. Lisäksi vieressä on päiväkoti. Jesenicen alueen kerrottiin olevan slovenialaisella mittapuulla melko köyhää. Koulussa tarjotaan aamiainen kaikille. Lisäksi tarjolla on lounasta, jonka maksuun on mahdollista saada tukea, jota suurin osa lounaalla kävijöistä hyödyntää.
Koulurakennus on noin 40 vuotta vanha. Käytävillä on seinämaalauksia ja viherkasveja on paljon. Luokissa käytetään projektoria ja tietokonetta tehtävien tekoon, mutta luokissa oli myös älytauluja. Koulun urheilusalissa on trampoliineja, foam pit ja hyvä varustelu eri lajeihin. Erikoisuutena koulussa on oma uima-allas, jossa koululaiset opetetaan uimaan. Liikuntaa oppilailla on noin kaksi tuntia viikossa. Sen sijaan piha-alueet ovat melko kehittymättömät. Pienille lapsille oli vastikään rakennettu leikkikenttä koulun sisäpihalle. Välituntiliikunta ei kuulu perinteiseen slovenialaiseen kouluun. Välitunnit ovat lyhyitä ja koulun ovet ovat lukossa, joten ulos meneminen välitunneilla on melko mahdotonta. Tämä on melko yleinen tapa maailmalla, mutta ihmetyksen aihe meille suomalaisille.
Ulkoluokkatoimintaa: Symmetriaa opiskellaan tekemällä kuvioita liinaan vasaran avulla.
450 oppilaan yksityinen katolinen koulu Alojzij Šuštar Elementary School (Osnovna šola Alojzija Šuštarja) Ljubljanassa on loistava esimerkki ulko-opetuksen kehittämisestä. Koulua esittelivät meille opettajat Ela Rupert ja Klemen Banko. Kaksi vuotta sitten rakennettu koulurakennus edustaa uusinta uutta slovenialaisessa koulumaailmassa. Luokat ovat kauniita ja valoisia ja koulussa on myös oma kappeli.
Eniten huomio kiinnittyy piha-alueisiin. Osasta luokista pääsee suoraan puutarhaan, johon parhaillaan istutettiin puita. Puutarhassa on myös pienet kasvimaat luokille. Koulun toisella puolella on oppilaiden rakentama aitaus ja suoja lampaille, joita asustelee koulun pihassa kaksi. Koululla on urheilukenttä, joka oli keväisenä iltapäivänä kovassa käytössä iltapäiväkerhoilla.
Urheilukentän vieressä on ulkoluokka-alue. Ulkoluokka perustettiin muutama vuosi sitten. Koulun opettajat osallistuivat kansainväliseen hankkeeseen, jossa kehitettiin ulko-opetusta. Hankkeessa oli mukana osallistujia Norjasta, joiden ideat ulkoluokasta otettiin käyttöön myös Ljubljanassa. Ulkoluokkaa varten oli koulun rakennusvaiheessa tehty hienot suunnitelmat, jossa tehdastekoisia rakennelmia oli paljon. Rakennusvaiheessa Slovenia oli kuitenkin taantumassa ja hienot suunnitelmat jäivät paperille. Opettajat ovat toteuttaneet ulkoluokan rakenteet itse yhdessä kädentaitoaineita opiskelevien oppilaiden kanssa. Pihalla on itse rakennettuja kiipeily- ja tasapainotelineitä, nuotiopaikkoja, katos grillille ja uuneille, pieni alttari sekä pöytiä ja penkkejä. Luokat opiskelevat ulkona monia eri aineita, esimerkiksi matematiikkaa. Opettajien käyttämät menetelmät kannustavat oppilaita miettimään ja keksimään itse ratkaisuja. Ulkoluokka on myös iltapäiväkerhojen käytössä. Lasten vanhemmat osallistuvat myös koulun arkeen: Edellisellä viikolla oli pidetty polttopuutalkoot. Ulkoluokka oli todella innostava esimerkki opettajien tarmokkuudesta edistää ulkona oppimista.
Koulu on omaksunut myös muita käytäntöjä Skandinaviasta. Muusta Sloveniasta poiketenAlojzij Šuštarin oppilaat ulkoilevat välitunneilla. Välituntipihalla liikuttiin vauhdikkaasti ainakin rullalaudoilla. Myös kiipeily- ja leikkitelineitä oli pihalla ja puujalat olivat käytössä.
…Ja yliopistoon
Vierailimme lisäksi Ljubljanan yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa, jossa meidät vastaanotti lehtori Darja Skribe Dimec kollegoineen. Opettajat esittelivät Slovenian opettajankoulutuksen sisältöä ja rakennetta.
Keskustelimme yhteistyömahdollisuuksista HUMAKin ja kasvatustieteellisen tiedekunnan välillä. Selvitimme samalla nuorisotyön kenttää Sloveniassa. Nuorisotyötä tehdään, mutta nuorisotyötoimintaa ei ole kouluissa. Toiminta on lähinnä korjaavaa, ei ennaltaehkäisevää. Tässä Suomella olisi hyvä esimerkki tarjota Sloveniaan eri alojen toimivasta yhteistyöstä.
Matkalla olivat: Kim Lindblad (vas.), Eeva Pekanheimo, Kirsi Sali, Anita Saaranen-Kauppinen sekä esittelijänä Klemen Banko.
Teksti: Kirsi Sali, Nuorisokeskus Anjala