Yön yli -leirillä nuori ymmärtää, miltä tuntuu, kun on hyvä olla muiden ihmisten kanssa.
YHTEISKUNNASSAMME kuplii ikäviä asioita. On vihapuhetta, ääritekoja, kiusaamista ja yksinäisyyttä. Ihmiset ovat kadottamassa syvää vuorovaikutusta toisiin ihmisiin.
Kouluissa on kiusaamista, mutta niin on työelämässäkin. Miten kiusaaminen saadaan loppumaan? Lasten ja nuorten tuhannet palautteet leirikouluista kirjoittavat rohkaisevaa viestiä. Luokkahengen paraneminen, kiusaamisen vähentyminen ja uusien kavereiden löytyminen ovat ilahduttavan yleisiä palautteita leirien päätteeksi. Miksi? Yön yli -leirillä nuori ymmärtää, miltä tuntuu, kun on hyvä olla muiden ihmisten kanssa. Kun nuori kirjoittaa parhaana leirikokemuksenaan, että ”sain paremmat välit kavereihin ja nyt tulen toimeen kaikkien kanssa”, on aikuisten syytä kuunnella.
Päättäjät kokevat jatkuvaa painetta keksiä uusia työmuotoja nuorisotyöhön, sillä iso joukko lapsia ja nuoria kokee yksinäisyyttä ja epävarmuutta tulevaisuudestaan. Sosiaalisen elämän puute on lisännyt ahdinkoa. Nuorisotyö on kyllä ottanut digiharppauksen, mutta aitoja kohtaamisia emme voi täysin korvata. Kun pandemia on ohi, aikuisten tehtävä on varmistaa, että nuoret saavat osallistua ja kohdata toisiaan turvallisessa ympäristössä.
Suomen nuorisokeskusverkostoa on alettu rakentaa jo yli 40 vuotta sitten rauhankasvatuksen ja kansainvälisen liikkuvuuden edistämiseksi. Yön yli -leirissä on edelleen sitä taikaa, jonka me muistamme omasta nuoruudestamme. Leirinuotio tuo ihmiset yhteen taustaan ja ihonväriin katsomatta.
Leiri on ikiaikainen, mutta edelleen toimiva työmuoto, joka tukee opetussuunnitelmien monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Voisiko Suomi olla maa, jossa leirikoulu olisi jokaisen lapsen oikeus? Oikeus kokea elämänmittaisia muistoja ja rakentaa syvempää vuorovaikutusta luokkakavereihin. Olemme kysyneet, mikä on lasten suurin pelko. Se on yksinäisyys.
Eija Pietilä
toiminnanjohtaja
Suomen nuorisokeskusyhdistys ry
Kirjoitus on julkaistu 7.3.2021 lukijan mielipiteenä Helsingin Sanomissa.