Kiitollisuus on päällimmäinen tunne juuri päättyneellä perheleirillä nuorisokeskus Oivangissa Kuusamossa. Useampi perhe lapsineen suuntaa leiriltä kotimatkalle voimaantuneina ja virkistyneinä.
– Perheet lähtevät tosi tyytyväisinä ja he saavat leireiltä jaksamista, vertaistukea ja ennen kaikkea muuta ajateltavaa päivittäiseen arkeen. Useimmille leiri tuntuu lomalta, Nuorisokeskus Oivangin perheleireistä vastaava nuorisotyönohjaaja Pauli Mursu juttelee.
Suomessa on kahdeksan opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa nuorisokeskusta, joissa järjestetään lasten ja nuorten leirejä, sosiaalisen vahvistamisen Nuotta-valmennusta, työyhteisöjen virkistyspäiviä sekä tapahtumia ja seminaareja. Koronavuosien jälkeen perheleirit ovat nousseet yhä voimakkaammin kaikkien nuorisokeskusten tarjontaan, vaikka osa keskuksista on auttanut perheitä jo pitkään.
Hankkeista pysyväksi perhetyön malliksi
Ukrainassa käytävän sodan myötä nuorisokeskukset ovat tarjonneet tukea myös sotaa paenneille ukrainalaisperheille.
– Ukrainalaisperheistä on usein mukana vain äiti ja lapset, Pauli Mursu aloittaa.
Hetken tauon päästä hän jatkaa.
– Heidän kanssaan meillä on tulkki mukana, jolloin pääsemme paremmin keskustelemaan ja auttamaan. Osalla leireistä on ollut sekä suomalais- että ukrainalaisperheitä. Niistäkin on saatu hyviä kokemuksia.
Leiriohjelmissa hyödynnetään vahvasti paikallista luontoa ja kunkin nuorisokeskuksen omia aktiviteettejä. Perheleirit järjestetään täysihoidolla, joka sisältää ohjelman, majoituksen ja ruokailut.
– Aktiviteettien, yhdessäolon ja keskustelujen kautta yritetään kannustaa perheitä yhteiseen ajanviettoon leirin jälkeenkin, Mursu mainitsee.
”Parasta oli seura, valmiit hyvät ruuat ja oman lapsen ilo siitä, kuinka innoissaan oli koko leiristä.”
Nuorisokeskusten perheleirit ovat hanke- tai säätiörahoitteisia. Asiakkaat ohjautuvat nuorisokeskusten perheleireille useimmiten hyvinvointialueiden sosiaalityön tai eri järjestöjen kautta. Myös seurakuntien diakoniatyön kautta on mahdollista hakea perheleireille.
– Hankkeiden kautta luodusta perheleirimallista on tarkoitus rakentaa pysyvä työmuoto, joka täydentää hyvinvointialueiden palveluita, Nuorisokeskus Ankkapurhan perhetyöstä vastaava Minttu Villikka visioi.
Voimaa vanhemmuuteen
Työttömyys, vähävaraisuus, yksihuoltajuus, sairaudet ja monet muut tekijät voivat järkyttää perheiden arkea ja haukata voimavaroja vanhempien jaksamisesta.
Nuorisokeskus Metsäkartanolla Pohjois-Savossa on pyörinyt jo kymmenisen vuotta Olvi-säätiön rahoittama Voimaa vanhemmuuteen -malli. Rautavaaralla sijaitseva Metsäkartano järjestää vuosittain reilut parikymmentä perheleiriä – vuosien varrella leirejä on järjestetty noin 200. Metsäkartanon perheleirit toteutetaan yhdessä kolmannen sektorin, seurakuntien tai kunnallisen perhetyön kanssa.
Nuorisokeskus Marttisen perhetyön projektivastaava Kristian Granat kertoo, että perheleirien tavoitteena on antaa perheille tukea ja voimaannuttava kokemus ennen kuin ongelmat kärjistyvät.
– Tämä on matalan kynnyksen hommaa, eikä perheleireille osallistuakseen tarvitse olla mitään isompaa ongelmaa. Ajatuksena on ennaltaehkäisy. Toki siellä taustalla on monesti vaikkapa taloushuolia tai jaksamisen ja arjenhallinnan haasteita, Granat kertoo.
Hyvät kokemukset rohkaisevat
Vaikka vertaistuen voima on valtava, on osaa perheistä vaikea saada osallistumaan.
– Osa on yksinkertaisesti niin väsyneitä, etteivät he jaksa lähteä, vaikka kaikki on järjestetty valmiiksi. Rohkaisisin tässä tilanteessa olevia perheitä muiden vastaavassa tilanteessa olleiden perheiden kokemuksilla, jotka ovat lähteet ja saaneet hyvän yhteisen kokemuksen perheelle. Arkea on helpompi jatkaa voimaantuneena niin kotona kuin työelämässäkin, Granat kannustaa.
Hyvin usein perheiden haasteet liittyvät myös elämäntapoihin, jolloin leirin teemaksi voi muodostua elämäntapaohjaus. Nuorisokeskuksilla on pitkät perinteet 14–29-vuotiaiden nuorten arjenhallinnan ja sosiaalisten taitojen vahvistamisesta etsivän nuorisotyön ja nuorten työpajojen asiakkaille suunnatun Nuotta-valmennuksen kautta.
– Perheleireilläkin on tärkeää löytää positiiviset asiat ja pyrkiä vahvistamaan niitä, Kristian Granat päättää.
Teksti on julkaistu Jobi verkkolehdessä 23.1.2024.