Tiesitkö, että junamatkustaminen on 99% ekologisempaa kuin lentäminen? Suomen nuorisokeskusyhdistyksen väki sekä Villa Elban ja Marttisen työntekijöitä poikkesi Luxemburgissa muutaman yön Study Visitillä. Vierailimme Lultzhausen, Hollenfelsin, Marienthalin ja Cinqfontainesin nuorisokeskuksissa. Tutustuimme niiden aktiviteetteihin, toimintatapoihin ja vaihdoimme ajatuksia ihmisoikeuskasvatuksesta. Paluumatkan puksutimme junalla Luxemburgista Suomeen ekologisesti kestävänä matkustamisena (Green Travel).
Koko seitsemän hengen matkaseurueemme hiilidioksidipäästöjen säästöt Green Travelina pelastivat noin leffajulisteen kokoisen alueen napajäätikköä tai vastaavat Eiffel-tornin valojen sammuttamista kolmeksi päiväksi.
Menomatkan suhautimme lentäen Helsingistä Berliinin kautta Luxemburgiin. Jokainen seitsemän henkisen delegaatiomme jäsen aiheutti mennessä noin 197 kilon hiilidioksipäästön (ICAO Carbon emissions calculator). Rapiat neljä tuntia pilvien yllä vastaa puiden istuttamisena kompensoituna suurin piirtein kuuden taimen istuttamista, joiden on annettava kasvaa 20 vuotta.
Erasmus+ kannustaa ekologiseen matkustamiseen
Palasimme rautateitse Luxemburgista Koblenzin, Kölnin, Hampurin, Kööpenhaminan ja Malmön kautta Tukholmaan. 1567 kilometrin kiskomatka aiheutti noin yhdeksän kilon hiilidioksidipäästön matkustajaa kohden (Ecotree ja VR). Paluumatkamme oli siis 22-kertaisesti ekologisempaa kuin lentäminen.
Koko seitsemän hengen matkaseurueemme hiilidioksidipäästöjen säästöt Green Travelina pelastivat noin leffajulisteen kokoisen alueen napajäätikköä tai vastaavat Eiffel-tornin valojen sammuttamista kolmeksi päiväksi.
Kaksi päivää kiskoilla
Paluumatkaamme kuului vielä laivamatka Tukholmasta Turkuun, joka olikin yllättävän epäekologista. Vaikka valitsimme ekologisimman tarjolla olleen laivan, aiheutimme siitä huolimatta Saaristomerellä noin 79 kilon hiilidioksipäästöt matkustajaa kohden.
Menomatkamme kuormitus henkilöä kohden oli siis 197kg ja paluumatkan Green Travelin 88kg. Hyvinkin puolet ekologisempaa! Jos käytettävissä olisi ollut junayhteys koko paluumatkan ajan, olisimme olleet ympäristölle suorastaan super-ystävällisiä.
Näissä mokamisimme:
- Compartment ei tarkoita yöjunassa hyttiä
- nukkuminen istuma-asennossa on yllättävän hankalaa
- oispa ollut viltti yöjunassa
- ai täälläkö kysytään passeja kello 03.00
- yöjunassa loisti stadion-luokan valaistus, joten silmälaput ois ollut ihan jees
- kaikkien juna-asemien vessat olivat maksullisia
- pientä rinkkaa on helpompi kantaa kuin matkalaukkua
- älä laske sen varaan, että aikataulut pitävät
- kappas, me tultiinkin raiteelle nro 14
- sämpylä ja vesipullo aina repussa
- matkustamisen hiilidioksipäästöjen vertailu oli yllättävän hankalaa ja tarjolla on monenkirjavia laskureita. Ovatko kaikki luotettavia?
No kumpi oli sitten mukavempaa?
Tämä blogi on kirjoitettu jossain Malmön ja Tukholman puolivälissä. Ruotsin junan äänentoisto oli niin huonosti säädetty, että kaiuttimista pystyi kuvittelemaan oikeastaan kaksi kuulutusta: ”Välkommen kommen till till till…” ja loppuun vielä reippaasti vinkunaa ja rahinaa. Tällaiset väsyneet jutut tietysti hilpeyttävät tunnelmaa edellisyön epäonnistuneiden nukahtamisyrityksien jälkeen.
Helsinki-Vantaalla kuulutukset olivat tip top. Lähtiessä arvelimme mukavuudenhalun ja nopeuden joutuvan palatessa puntariin ympäristöarvojen kanssa. Lisäksi Hampurin ja Kööpenhaminan välinen yöjuna jänskätti aika tavalla ennakkoon. Paluumatka tuntui etenevän välillä uisteluvauhtia ja haukkasi kymmenkertaisesti enemmän aikaa kuin lentäminen. Yllättäen delegaatioltamme ropisi enemmän mukavuuspisteitä kiskomatkalle. Miksi? Koska meillä oli 40 tunnin edestä hauskaa ja runsaasti aikaa rupatella Luxemburgin opit talteen.
Myös tämä blogi olisi jäänyt yläilmoissa kirjoittamatta ja monet hauskat kuvat ja muistot tallentumatta. Lentokoneessa olisimme missanneet myös Luoteis-Saksan upeat vesistöt ja jylhät linnat.
Lisää vinkkejä vihreään matkustamiseen Allianssin nuorisovaihdon sivuilta.
Timo Sipilä
Viestintäpäällikkö, SNK ry