Oli eräs sumuisen viileä elokuun lopun aamu jousiammuntaradalla. Jousiammuntakentän leikattu nurmikko oli aamukasteesta kostea. Mukanani oli kolmen opiskelijan ryhmä.
– Huomenta. Oletteko koskaan aikaisemmin ampuneet jousella? Tänä aamuna ammumme.
Opiskelijoiden huomion vei vielä tässä vaiheessa aamuinen väsymys ja hyvää kyytiä nurmikosta kastuvat kengät. Aloin virittelemään jousia jänteelle ja kertomaan jousiammunnasta.
– Jousi on ase. Jousta voi käyttää suomessa metsästykseen. Tämän takia on tärkeää, että jouseen suhtaudutaan samoin, kun muihinkin aseisiin, jottei sillä tule vahinkoa. Ainoa suunta, johon ammutaan ja osoitellaan jousella, on maalitaulu. Nuolet mennään hakemaan vasta sitten kun kaikki ovat ampuneet ja jouset on jätetty telineisiinsä.
Jousiammunta ei ole helppoa ja se vaatii yleensä ensikertalaiselta useita toistoja, ennen kuin se alkaa onnistumaan. Jousiammunnassa keskittyminen on tärkeää.
Jousi on yksi ihmiskunnan suurimmista keksinnöistä heti tulen, pyörän ja maanviljelyksen jälkeen. Vanhin Euroopasta löydetty jousi on arviolta 14 000 vuotias Stellmoorin jousi Saksasta. Jousi on pysynyt suhteellisen samanlaisena kautta ihmiskunnan historian, mutta mitä annettavaa perinnejousella ja jousiammunnalla on seikkailu- ja elämyspedagogisena työmuotona nykyajassa?
– Otin kolme nuoliviiniä ja laitoin jokaiseen kuusi nuolta. Joko kokeillaan?, kysyin.
Kokeilua, vinkkejä, kärsivällisyyttä
Opastin opiskelijoille oikean jousiammunta-asennon. Jousiammuntalinjan olin laittanut tarkoituksella lähelle maaleja, jotta opiskelijat saisivat onnistumisen elämyksiä.
Joku opiskelijoista turhautuu. Nuolen asettaminen jänteelle on haasteellista. Toinen jännittä jousta, mutta ei uskalla päästää jännettä saattamaan nuolta matkalleen. Kolmas ampuu kuusi nuolta kohti maalitaula ja sanoo, että on ampunut ennenkin mökillään.
Kannustin ampujia suorituksissaan.
– Paina hellästi etusormella nuolen nokki siinä jänteessä olevaa nokkimerkkiä vasten ja yritä olla puristamatta nuolta, niin se pysyy jänteellä ja jousella paremmin. Päästä sinä taas jousesi kaikessa rauhassa vireestä ja jännitä se uudelleen niin, että nuolen päällä on etusormi ja nuolen alla keskisormi ja nimetön. Ota jänteestä kiinni sormiesi päissä olevia niveliä hyödyntäen niin jänteen päästö on helpompaa. Kun olet virittänyt jousen niin riittää, että rentoutat sormesi niin jänne heittää nuolen matkoihinsa.
Huomaan, että sinä olet ampunut aikaisemminkin. Sanoin ensimmäiselle.
– Mikä kestää, joko saan hakea nuolet?
– Et vielä. Haetaan ne vasta sitten, kun kaikki ovat ampuneet.
Kun opiskelijat olivat ampuneet kuusi nuolta, pyysin heitä laskemaan jouset telineisiinsä. Lähdimme keräämään nuolia tauluista.
Kolmesta taulusta kahteen oli osunut pari nuolta ja yksi tauluista oli tyhjä. Se opiskelija, joka oli ampunut ennenkin ei ollut osunut tauluunsa tällä kertaa. Hän etsi nuoliaan taulun takaa ja hänen olemuksensa antoi ymmärtää, että hän oli turhautunut.
– Sinusta näkee, että olet ampunut aikaisemminkin, kuten sanoit. Tekniikkasi on kunnossa ja kasa, eli se nippu johon nuolet osuivat, oli hyvä. Se meni vain taulun yläpuolelta ohitse. Haluatko vinkin?
– No vit. mitä?, vastasi opiskelija puoliajatuksissaan tiuskaisten.
– Ammu ensi kerralla taulun alanurkkaan tai jopa maahan taulun eteen, koska olemme nyt lähellä, ja katso mihin nuolet sitten osuvat.
Vietimme yhteistä aikaa jousiammuntaradalla tunnin verran ja pikkuhiljaa jokainen opiskelija sai ammuttua kaikki kuusi nuolta omaan tauluunsa. Kehojen väsyessä jousen jännittämiseen ja mielen karkaillessa johonkin muuhun alkoivat hutilaukaukset lisääntyä. Lopetimme siltä erää.
Mitä opimme?
Mitä meillä oli mahdollisuus pohtia toiminnan myötä? Keskustellessamme jousen historiasta ja ampumalla historiallisella aseella opiskelimme historiaa. Tuimme sitä, että opiskelija saa positiivisia kokemuksia historiaan liittyen, jolloin myös hänen viihtymisensä kouluaineen parissa paranee.
Jousiammuntatuokiomme alkoi aamukasteen kastelemin jaloin. Tämä johti kokemukseen siitä, miltä märät jalat tuntuivat. Pohdimme myös sitä, oliko opiskelijoilla kumisaappaita, ja sitä ettei niiden käyttö ole noloa vaan pikemminkin järkevää. Pohdimme myös oikeiden ja oikea-aikaisten valintojen tekemisestä ja sitä, että luokassamme on myös kumisaappaita, joita voi tarvittaessa lainata.
Sääntöjen kuuntelemista ja sisäistämistä, sekä sääntöjen tarkoituksen mukaisuutta sivusimme jousiammuntaan liittyvien sääntöjen myötä.
Jousiammunta opetti myös opiskelijoille keskittymistä omaan toimintaansa ja antoi ajatuksen siitä, että onnistunut suoritus on todennäköisempää ja vähemmän turhauttavaa, kun omaa tulosta ei vertaa muiden suorituksiin.
Heikki Ojala
Aluepäällikkö Suomen Setlementtiliitto
lapsi- ja nuorisotyö, pohjoinen alue