Keittiön emäntä Satu Partanen aloitti Nuorisokeskus Anjalassa 2015. Kaikki huomaavat reipasotteisen ja nauravaisen Satun jo kaukaa, ja yleensä hän myös huomioi kaikki tervehdyksellä. Hyvinvointia ruuan muodossa tarjoillessaan Satu pitää tärkeänä terveellistä ja monipuolista kattausta, mutta joskus vielä tärkeämpänä hän pitää sitä, miten syödään. Ruokailukin voi olla kasvattava kokemus.
Kun ruuat laitetaan esiin houkuttelevasti, lautaselle löytää tiensä myös salaatti, ei vain kastike ja peruna. Ruokailu on monesti leirikoulussa yksi päivän kohokohtia. Se on lapsille vapaahetki, tilaisuus seurustella kavereiden kanssa. Joskus on puututtava nuorten liian vauhdikkaaseen menoon ruokasalin puolella. Silloin sanon kauniisti: Annetaanpa ruokarauha kaikille! Otetaan ruoka rauhassa ja syödään rauhassa. Ei ole mikään kiire! Se onkin monelle haaste.
Meillä nuorisokeskuksessa ravintola Ankkapurhan Helmikin on syrjinnästä vapaa alue. Jos näen, että joku on yksinäinen ja hakee paikkaansa joukossa, saatan sanoa: Tässä on vapaa paikka, ja jutella hetken lapsen tai nuoren kanssa. Silloin jännitys yleensä laukeaa, eikä leipä tartu kurkkuun. Kenenkään ei tarvitse jäädä yksin.
Iso osa nuorista myös kiittää ja kehuu ruokaa lähtiessään. Olen työskennellyt myös muualla ravintolamaailmassa. Täällä asiakkaita ei kohdata vain hetken verran vaan joskus monena päivänä. Kaikki kohdataan tilanteen mukaan. Kerran kansainvälisen leirin nuoret halusivat harjoitella kanssani suomea. Kun he lopulta oppivat oikeat sanat, koimme kaikki onnistumisen iloa.
Nuorisokeskus on sopivasti haastava työympäristö. Palvelemme niin lapsi- kuin aikuisasiakkaita ja siirrymme sujuvasti valmistuksessa voileipäkakuista makaronilaatikkoon. Henkilökunta osallistuu ruokalistan suunnitteluun ja raaka-aineiden pohjalta syntyy usein hyviä ideoita. Emme käytä valmisruokia.
Erikoisruokavaliot ovat lisääntyneet huimasti ja niiden huomioimisessa onkin haastetta. Jos asiakasta jokin mietityttää, toivon aina, että tultaisiin reippaasti kysymään. Jos ei yksin uskalla, voi tulla kaverin kanssa. Seuraavalla kerralla asia on jo selkeä.
Kun ryhmät tulevat syömään, olisi mukava nähdä, että aikuiset ja lapset syövät yhdessä. Ruokailu on hyvä hetki jutella ja tutustua paremmin. Käytetään siihen aikaa! Kun ei hotki ja keskustelee, on kaikin puolin parempi olo!